Mitä muuttaisin Turussa

Niin paljon olen tässä vuoden aikana puhunut Turusta hyvää, että on jo aikakin sanoa jotain pahaa. Ei kun ei pahaa - antaa Turulle kehittämisehdotuksia, eikö niin? Joten pidä varasi, Turku!

1. Kauppatori

Tämä ansaitsee ensimmäisen sijan. Voi olla hieman arkaa käydä suoraan kiinni keskustaan, mutta aion silti tehdä sen. En myöskään usko, että olen ainoa, jonka mielestä Kauppatori on vähän vääränlainen. (Turun tauti? Samaa mieltä, kenties?)

Kauppatori on monessa suhteessa kiva. Siellä on melko vilkasta nimen mukaista toimintaa, mikä on hyvä. Jos osuu kauppatorille oikeaan aikaan, voi vaikka saada "loput herneet eurolla" tai kiinnostavan keskustelun jonkun muun torilla olevan kanssa. Torilta saa myös kukkia, heseä ja kalaa. Toimintaa voisi kuitenkin vielä monipuolistaa. Miksei torilla järjestetä juurikaan mitään tapahtumia? Vai onko niitä vain kesällä? Miksei myös talvella voisi käyttää noinkin suurta aluetta tehokkaammin hyväksi?

Toinen asia, jonka muuttaisin Kauppatorissa, on ulkonäkö. Puolet sitä ympäröivistä taloista on kauniita ja puolet on järkyttävän rumia. Tälle asialle ei voi enää mitään, mutta jotain silti voisi tehdä torin elävöittämiseksi. Istutuksia? Suihkulähteitä? Keskustan alueella on vain yksi kunnon suihkulähde ja se on kirjastolla. Eikö Kauppatorikin ansaitsisi omansa?

2. Bussit

En tiedä johtuuko se minusta, mutta tämän kaupungin bussiliikenne on hankalaa! Samannumeroiset bussit kulkevat samaan suuntaan mutta eri kohteeseen eri aikoina (Meneekö tämä bussi Impivaaraan? Ai eikö? Ai se on vasta seuraava kolmetoista, kappas...). Lisäksi kaupunkikuvaa kohottaisi se, että kaupungin bussit maalattaisiin samanvärisiksi. Silloin ei tarvitsisi koko ajan pelätä hyppäävänsä kaukomatkaliikenteeseen.

Myös turkulaiset bussikuskit ovat jostain syystä melkoisen inhottavia. Olen tavannut yhden mukavan, joka jutteli ja vitsaili, kun en tiennyt, millä pysäkillä pitäisi jäädä. Muut kuskit ovat lähinnä mulkoilleet, murahdelleet tai huutaneet asiakkaille. Todennäköisesti olen sattumalta osunut muutaman ikävän ihmisen kyytiin, mutta jostain syystä se on tapahtunut niin monta kertaa, että olen jo kiinnittänyt siihen erityishuomiota.


3.Videovuokraamo

On huutava vääryys, ettei opiskelijoiden alueella Hämeenkadulla ole Makuunia tai Filmtownia!!


                            Kas niin. Olen puhunut. Jatkan tätä taas sitten, kun siltä tuntuu.

Päivän sana

Taas turku osoitti minulle omituisuutensa ja minulta meni eräs asia ihan ohi:

Pillata.

Kai ny kaik tiettää, et se tarkottaa "kaataa tai läikyttää"?

Voi hyvänen aika.

Nyt en keksi edes, mistä moinen sana on voinut saada alkunsa. Täytyy varmaan ottaa juna hetkeksi jonnekin muualle, jotta toivun tästä järkytyksestä.

Joki(n) kaupungissa

Koulujen oppikirjoista minulle on jäänyt mieleen kolme asiaa Turusta:

 1. Turun tuomiokirkko

 2. Turun linna

 3. Turun joki, Aurajoki

Ne ovat ne kolme asiaa, jotka mainitaan ensimmäisinä. Kaksi ensimmäistä ymmärtää helposti: historialliset asiat nähdään useimmiten ainakin tällä hetkellä mainitsemisen arvoisina ja arvokkaina. Ne kertovat, että paikka on historiallisesti jotenkin merkittävä, ainakin merkittävämpi kuin paikka, jossa ei ole mitään historiallista. Ne ovat osa yhteiskunnan jatkumoa ja kehitystä, syitä nykypäivään, ja siksi ne aina mainitaan. Kolmas kohta ei olekaan aivan yhtä selkeä. No joo, inhimillinen ja luonnon kulttuuri, ehkä, mutta miksi oikeastaan Aurajoki on se asia, mitä Turusta tiedetään? Onhan niitä jokia nyt maailmassa muutenkin.

Minulla ei ole tähän mitään oikeaa tai virallista vastausta. Näin yliopistolaisena voisin tietenkin heti kommentoida ja opponoida itseäni ja sanoa, että eihän mihinkään tulkinnanvaraiseen kysymykseen ole oikeaa vastausta, ainakaan jos sitä ei ole perusteltu hyvin, ja joen merkitys ja mainitseminen voidaan nähdä erittäin tulkinnanvaraisena asiana. Siksi voinkin siis sanoa aiheeseen oman tulkintani.

Jos ajatellaan muita Suomen kaupunkeja, ei tule mieleen toista läheskään yhtä suurta paikkakuntaa, jonka joki halkaisisi yhtä selvästi. Joki on todella jakanut kaupungin aivan kahtia koko sen alueelta, ja sen vuoksi se on niin merkittävä. Jos joki kulkisi Raision rajalla tai Kupittaalta, se tuskin nähtäisiin yhtä tärkeänä kuin nyt, kun sen molemmille puolille jää tärkeitä keskustan alueita.

Joki on ennen vanhaan ollut tärkeä kulkureitti, minkä vuoksi kaupunki on ollut järkevää rakentaa sen rannalle. Jokea pitkin pääsi merille - toisaalta sitä pitkin pääsi myös keskelle kaupunkia. Turun paikkaa ei varmasti ole valittu sattumanvaraisesti, vaan joki on varmasti ollut merkittävä syy koko kaupungin olemassaoloon.

Joki on niin keskeisessä osassa (kirjaimellisesti), että uskon sen vaikuttavan paitsi kaupungin identiteettiin, myös ihmisten. Ennen vanhaan jaottelu "me täl puol jokkee ja noi tual puol jokkee" saattoi olla selkeä ihmisen olemukseen ja ensivaikutelmaan vaikuttava tekijä. Nykyään sanonta on lähinnä sanonta, eikä se merkitse kovinkaan paljon, sillä siltoja on muutaman kymmenen metrin välein, eikä loikka tois puol jokkee ole mitenkään haastava tai se ei vie aikaa. Joki on kuitenkin turkulaisille suunnaton ylpeydenaihe, eikä vähintään sen kauneuden vuoksi - kaupunki on todella panostanut jokirannan istutuksiin ja ulkonäköön. Jokirannalla ovat hienoimmat ravintolat, kauneimmat kävelytiet ja cooleimmat hengailupaikat. Jokiranta on luonut ihan oman kulttuurinsa, johon kaiken tämän lisäksi liittyvät vielä jokilaivat ja niiden ravintolat. Joki nähdään koko kaupungin yhteisenä, vaalittuna omaisuutena. Ehkä juuri se tekee Turusta vähän erilaisen, vähän hienomman, vähän eurooppalaisemman kuin muu Suomi. Ehkä myös pieni ylemmyydentunne liittyy jokeen. Se on jotain, mitä muilla ei ole.

Se on jännä, kuinka ihmiselle vesi on niin tärkeää. Tykkään yleensä kysyä ihmisiltä heidän suhteestaan veteen: "Oletko järvi- vai meri-ihmisiä?" Itse olen ehdottomasti näistä kahdesta järvi-ihminen, se on minulle tutuin ja turvallisin, sopivan kokoinen. Yleensä Helsingistä tulevat ovat yllättäen meri-ihmisiä. En ole tehnyt turkimusta vielä kovinkaan monelle turkulaiselle, mutta uskon, että heiltä kysyttäessä vaihtoehtoja täytyisi laajentaa. Vaikka ollaan rannikkokaupungissa, ei meri määritä tätä kaupunkia lainkaan yhtä paljon kuin joki. Siksi täällä ollaan joki-ihmisiä.

Ensimmäiset säteet Turussa

Kun menin ulos tänään, tiesin sen heti:

Kevät.

Sen huomasi tuoksusta ja auringon säteiden kulmasta. Sen huomasi myös oravasta, joka oli lähes täysin kesyyntynyt ja seisoi metrin päässä minusta puutalon puskassa. Sen huomasi äänistä. Ihan todella sen huomaa - ensimmäisen kevään tuulahduksen jostakin välimereltä tai Keski-Euroopasta. Ensimmäisen pienen pienen vivahteen ulkona ja omassa olemuksessa. Ja kyllähän sen voi kalenteristakin tarkistaa, ainakin allergikot. Pajukausihan alkaa tässä helmikuussa, ainakin niiskuttavien tuttavieni mukaan. Voi teitä raukkoja, joille kevät merkitsee vain tukkoista nenää ja ikävää oloa!

Minulle se merkitsee tällä hetkellä tätä:

Lämpö.
Kevyempi takki.
Tuoksu.
Sulava vesi.
Kesätyöt.
Hame.
Yrtit.
Pääsiäinen.
Aurinko talojen seinissä.
Jokin sietämätön keveys tai - keväys.

Yliopistolla taistelin ystäväni kanssa tästä aiheesta. Hänen mielestään tänään oli ensimmäinen kevättalven päivä, ei kevätpäivä. Pidin tiukasti kannastani kiinni, kuten hänkin omastaan, ja lopulta kolmas pyörä kiirehti väliimme sanomalla: "No sovitaan, että se on sinulle ensimmäinen kevätpäivä ja sinulle ensimmäinen kevättalven päivä." Lopulta kaikki olivat tyytyväisiä ja saatoimme siirtyä muihin aiheisiin.

Kuvia ensimmäisten kevätsäteiden osumisesta Turkuun ei ole. Se johtuu juuri siitä, mistä kirjoitin edellisessä päivityksessä: matkustamisesta. Laturipiuha on taas jossain aivan muualla kuin minä, ja kamera valittaa akun tyhjyyttään. Siksi saatte kuvitukseksi viime kevään ihania kuvia, joita napsin pääsiäisenä. Eihän siihenkään ole enää kuin.... kuusi viikkoa. No niinpä.

On tää talvikin ihan kiva. Tai kevättalvi.

Eiku ensimmäinen kevätpäivä.

(Ei, kursiivi ei sponsoroinut tätä päivitystä. Se johtuu vain tästä keväästä.)

Matkustamisen huonot puolet

Elämäni tavarat ovat kulkeneet viimeisen viikon ajan selkärepussa. Onneksi kuitenkin elämäni ihmisiä olen nähnyt enemmän - syynä juuri se, että kuljen selkärepun kanssa. Matkustamisen hyvistä puolista kohkataan nykyään niin paljon että oksat pois - ja kyllähän niitä riittääkin; tapaa ihmisiä, näkee enemmän ja vaikka mitä. Mutta tämä tyttö on Suomen-matkailullaan törmännyt viime aikoina melko lailla matkustamisen huonoihin puoliin.

Ei nimittäin ole kivaa, että...

a) Olkapäät kipeytyvät painajaismaisiksi sen painavan repun takia.
     Kuitenkin reppu on kaikista viisain väline kuljettaa asioita, nimittäin lumisohjossa juokseminen on vielä      hirveämpää vedettävän matkalaukun kanssa. Checked and done.

b) Opiskelu ei suju kunnolla, ja vaikka sujuisikin, niin puolet materiaalista on kuitenkin väärässä residenssissä.
      "Missä ihmeessä sekin luentopaperi nyt on?"

c) Nukkuu joka yö eri kodissa.

d) Huomaa tämän seurauksena heräävänsä yöllä kello 02.10 murehtimaan elämäänsä.
     Murehtia voi esimerkiksi vaikka sitä, että on saanut työkeikan, mutta se on taas seuraavana päivänä eri      kaupungissa. Tämän jälkeenvoi vilkaista kelloa ja huomata, että se on 03.31. Siinä vaiheessa on autuaasti      unohdettu, että "Aamu on iltaa viisaampi" ja ettei mitään asioita kannata yrittää ratkaista keskellä yötä.

e) Haluaisi vaihtaa paitaa, mutta repussa ei ole kuin se yksi vaihtoehto.

f) Reppu ei ole edes yhtä suuri kuin Jani-Petterillä.

g) Alkaa heittää huonoa Putous-läppää.

h) Ei voi harrastaa liikuntaa.
   Siksi, että liikuntaan tarvitaan jonkinlaisia varusteita, jotka ovat tietenkin aina jossain muualla kuin minä itse.

i) Haluaisi laittaa puuteria, mutta sekin on jossain muualla.

j) Kaikki rahat kuluvat matkustamiseen. 

k) Ei voi ostaa kukkia.
     Kuinka ihanaa olisikaan ostaa joku pieni kukka muistuttamaan keväästä ja piristämään asuntoa, mutta      mihin tahansa asuntoon sen ostaisi, niin se kuolisi, koska hoitaminen jäisi liian vähälle.

l) Huomaa, ettei kaipaa kotiin vaan kaipaa muutaman päivän rauhaa, ihan missä vain, niin ettei tarvitsisi liikkua.

m) Ei enää itsekään tiedä, missä on tai kuka on, vaan suorittaa kaikki asiat niin, ettei omille jutuille ole aikaa paitsi junassa.
   Onneksi junassa voi kuitenkin neuloa.

Onneksi olen nyt viettänyt kaksi edellistä yötä samassa paikassa ja elämä rauhoittuu hieman. Saatan myös olla ensi viikon kokonaan Turussa, mitä luksusta.

Tunnen erään ihmisen, joka työnsä puolesta viettää viikossa aikaansa vähintään kolmessa kaupungissa, monesti neljässä tai viidessäkin. Hän on silti aivan täysjärkinen kaikesta siitä junailusta ja lentokoneilusta huolimatta. En voi kuin nostaa hattua - minulle sellainen ei sopisi ikinä, kun kahdenkin kaupungin välillä matkustelu tuntuu välillä hankalalta.

Päästessäni opiskelemaan veljeni sanoi minulle: "Aluksi sä matkustelet joka viikonloppu. Sitten sä lopulta kyllästyt siihen ja valitset, missä haluat olla." Voi olla. Muttei ihan vielä.

Rauhallista viikonloppua!

kuvat weheartit.com

Voih

Anteeksi tämä kamalan pitkä blogihiljaisuus! Bloggaajalla on ollut melkoista kiirettä ja junareissailua viime aikoina, minkä vuoksi en ole ehtinyt luomaan ajatustakaan tälle blogille. Palaan kuitenkin muutaman päivän kuluttua - muutama juttuidea muhii jo mielessä.

Ja hyvää eilistä ystävänpäivää kaikille!

What to do in Turku?

Jotenkin tämä blogin pitäminen on ollut vähän jarrutusvaihteella viimeiset pari viikkoa, enkä ole jaksanut keksiä mitään ihmeellistä kirjoitettavaa niin Turusta kuin talvisesta opiskelijaelämästäkään. Tänään kuitenkin keksin, että minähän voisin keräillä teille vähän tietoa siitä, mistä saa tietoa Turun moninaisista tapahtumista.

kuva täältä

Erittäin hyvä sivusto, jossa on melko kattavasti kaikki kaupungin tapahtumat, on Turun kaupungin tapahtumakalenteri. Sieltä on tällekin päivälle listattu 44 tapahtumaa, joten jos tylsyys pääsee iskemään, ei kun valitsemaan! http://www.turku.fi/tapahtumat/

Kulttuuritapahtumia tarkemmin löytää osoitteesta www.kulttuuriaturussa.fi. Tämä sivusto on vasta perustettu kulttuurikaupunkivuoden jälkimainingeissa. Sivustolta voi ostaa kätevästi myös pääsylippuja erilaisiin tapahtumiin.

>>TÄMÄN KUUKAUDEN LOPPUUN ASTI sivustolla on menossa kilpailu, jossa on mahtava palkinto: "Kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan koko vuodeksi perheen (maks. 2 aikuisen ja 2 lapsen) pääsy Turun Kaupunginteatterin esityksiin, Turun filharmonisen orkesterin konsertteihin ja Turun kaupungin museoihin. Lisäksi palkinto sisältää kerran opastetut kierrokset Wäinö Aaltosen museossa, Turun linnassa ja Luostarinmäen Käsityöläismuseossa ja museoiden opaskirjat." Sinne vain osallistumaan!

Turun sanomilla on myös oma menovinkkisivustonsa, jossa on esimerkiksi elokuvia, konsertteja sekä liikuntaan ja urheiluun liittyviä tapahtumia listattu.  http://menovinkit.ts.fi/


Baarit ja yökerhot taas on listattu täällä: http://www.turkutouring.fi/baarit-ja-pubit-yokerhot_

kuva täältä

>>KIRJASTOFANEILLA on mahdollisuus päästä huomenna tutustumaan pääkirjaston hämyisiin kellareihin. Kirjastossa järjestetään huomenna keskiviikkona Lainan päivä, jonka teemana on yhteisöllinen lukeminen. Tuon teeman ympärillä on koko päivän kaikenlaisia tapahtumia. Lisätietoa täältä.
Kirjastossa on parhaillaan menossa myös voimauttavien valokuvien näyttely, joiden aiheena on ruokailu ja sen eri merkitykset.

Tavaraton tammikuu: loppukommentit

Nyt on helmikuu, ja tavaraton tammikuu on ohitse!

Kerron sen, koska teitä kiinnostaa kuitenkin: Kyllä, olen ostanut jo yhden tavaran: keittokirjan kaverille synttärilahjaksi. Eilen ostin myös vähän lankaa, jotta voisin neuloa itselleni kaulahuivin tuonne pakkaseen.

Tammikuu ei ollut pitkä. Kuukausi ilman uutta tavaraa ei ollut mikään ongelma ainakaan minulle - en tarvinnut kipeästi mitään, ja jännitin ainoastaan päivittäistavaroiden loppumista (vessapaperi, pyykinpesuaine ym.). En kuitenkaan joutunut googlettamaan ohjeita "how to make your own laundry detergent." Ehkä hyvä näin - tai en tiedä, voisinhan tietenkin googlettaa sen nyt.

Pari vaikeaa hetkeä kuitenkin oli. Varsinkin, kun olin allapäin, teki mieli käydä kaupoilla piristämässä itseään katselemalla tavaroita ja ostamalla jotakin pientä kivaa. Jännä, kuinka ostamisesta onkaan tässä yhteiskunnassa tullut jonkinlaista terapiaa - miten uusi tavara voi viedä pahan mielen mennessään? Eikö parempi olisi tehdä jotain mukavaa, laittaa hyvää ruokaa tai katsoa vaikka elokuva? Oli hassua huomata, että minunkin teki pari kertaa ihan oikeasti mieli ostaa jotain harmistuneeseen olooni. Ehkä tämäkin asia on ihan hyvä tiedostaa, jotta sitä osaisi välttää. Monesti herätostokset ovat nimittäin - niin, vähän nopeasti harkittuja.

Lisäksi huomasin jotain hassua: tavarat muuttuivat minulle luksustuotteiksi. Katselin niitä kauppojen näyteikkunoista kuin vaikeasti saavutettavaa unelmaa, joka on tarkoitettu jollekulle muulle kuin minulle. Koska tiesin, etten voi ostaa, aloin nähdä kauppojen tavarat erityisjuttuina, joita voi saada vain erityistilanteissa. Ehkä se voisikin olla niin - sen sijaan, että aina ostetaan uutta, pitäisi yrittää korjata, kierrättää ja ehkä pärjätä vähemmällä. Vasta todellisessa tarpeessa tai erityistilanteessa sitten ostaisi uutta. Tosin tietenkin aina välillä täytyy jokin pikku juttu ostaa vain, koska se on niin kiva ja tekee mieli.
'

Vaan nyt on helmikuu, ja voin mennä ostamaan lankoja äkillisen neulomisinnostuksen vallassa.

Kun aloitin tämän kuukauden, minulla oli kolme syytä:
1. uteliaisuuus
2. rahan säästäminen
3. eettisyys.
Ensimmäiseen sain selkeän vastauksen: pystyn helposti olemaan kuukauden ostamatta tavaraa. Toiseen syyhyn vastaus ei olekaan niin selkeä: panostin tässä kuussa enemmän hienoihin ruokiin, joten voi olla, ettei tässä finansiaalista hyötyä tullutkaan, mutta samapa tuo. Kolmas syy olikin sitten yleisempi. Maailmaa en ole pelastanut tässä kuussa, mutta mielestäni ainakin suunta on oikea. Tavara ei myöskään ole se maailman suurin pahis tai syy ilmaston lämpenemiseen. On myös paljon muita asioita, joita on syytä ajatella ja joihin vaikuttaa, jos haluaa elää eettisesti. Jos kuitenkin olen saanut itse vähän ajattelun aihetta ja saanut ehkä jonkun muunkin pohtimaan, niin mielestäni se on jo suuri asia.

Kaikki päivityksen kuvat täältä.

Ja aion jatkossakin pohtia tavaroiden tarpeellisuutta kahdesti, ennen kuin ostan. Välillä tietenkin täytyy ostaa, mutta on hyvä muistaa, että aina ei tarvitse. :)

Loppuun Jukka Pojan mahtava biisi, johon ihastuin ensimmäistä kertaa viime kesänä: :)

Pakkasen jäädyttämiä ajatuksia

Tänään aamulla maa kimalteli ihan ihmeellisellä tavalla. Aurinko ei ollut vielä noussut ja oli niin kylmä, että hattu ja takin huppukin tuntuivat liian vähäisiltä pään lämmittämiseen. Mutta maa kimalteli niin kauniina, että se melkein sattui silmiin. Mikäköhän ilmiö tällainen on?

Kaupungissa ihmisistä osa juoksi, koska oli niin kylmä. Fontanassa join kaakaota, joka maistui ihanalta, koska se oli lämmintä ja, mikä tärkeintä, siinä oli kermavaahtoa. Kuitenkaan se ei ollut ihan yhtä hyvää kuin poikaystävän tekemä, johon on sulatettu suklaata. Tietenkään ei ollut yhtä hyvä, mutta hyvä silti kuitenkin.

Ajattelin tänään, että tulisipa kesä, jotta voisi pukeutua nätimmin. En tiedä, olisinko enää hengissä ilman äidin vanhaa villapaitaa, joka päällä ei kylmyys pääse iskemään keskivartaloon. Katselin haikeana kukkakaupan ikkunasta kukkia ja ajattelin, että ehkä voisin ostaa sellaisen, jos vain saisin sen vietyä jotenkin kotiin. En ole syönyt kunnollista itse tehtyä salaattia pitkään aikaan, sillä salaatit ja kurkut jäätyisivät matkalla kaupasta kotiin. Oletteko koskaan nähneet kunnolla jäätynyttä kurkkua? No minä olen. Sille ei käy samoin kuin marjoille, sitä ei voi enää syödä.

Joki on kestänyt jo monta päivää tätä pakkasta, eikä se vieläkään ole kovin jäässä. Uskomatonta. Tällaisina päivinä, jolloin koululaistenkin kauan odotettu ulkoliikunta vaihdetaan sisäliikunnaksi, tulee väkisinkin mieleen, että miksi ihmeessä ihmiset ovat joskus päättäneet asettua tällaiseen maahan. Ja heti sen ajatuksen jälkeen olen vähän ylpeä: minähän pärjään tässä kylmyydessä ja samoin kaikki muutkin suomalaiset - ja meidän yhteiskuntamme ei kaadu, vaikka pakkasta olisi monta viikkoa putkeen. Siinäpä vasta saavutus - miettikää, mitä Italiassa tapahtuisi, jos sataisi lunta.